Kohdelkaa muita niin kuin he toivoisivat itseään kohdeltavan. (Kari Helin: Yhdessä menestymisen taito)
Jokainen meistä haluaa luonnollisesti pitää oman elämänlaatunsa mahdollisimman korkealla ja kaiken aikaa. Me tiedämme sisällämme, mikä on parasta elämänlaatuamme ja miten me sen parhaiten toteutamme käytettävissä olevilla resursseillamme. Kun resurssitilanteemme paranee tai huononee, niin nopeasti osaamme järjestää asiat siten, että elämänlaatumme on taas maksimissaan käytettävissä oleviin resursseihimme mitoitettuna. Emme todellakaan tiedosta käyttävämme mitään optimointimallia elämänlaatumme maksimoimiseksi.
Entä kun joudumme maksimoimaan läheisemme elämänlaatua tai asiantuntijat joutuvat suunnittelemaan asiakkaidensa elämänlaadun maksimointia lyhyellä tai pitkällä aikajänteellä.
Tuntuuko monesti siltä, että vaikka yrittäisimme tarjota läheisellemme tai asiakkaallemme mielestämme miten hyvää elämänlaatua tahansa niin mikään ei tunnu kelpaavan.
Entä jos käyttäisimme meidän omaa malliamme, jolla optimoimme oman elämänlaatumme lähes reaaliajassa ja joka toimii niin erehtymättömästi. En ole kuullut kenenkään itsestään huolta pitävän kyselevän, miten voisi elämänlaatuaan parantaa. Kyllähän me monesti olemme neuvomassa muita, vaikka kukaan ei neuvojamme kaipaa.
Ihmisten elämänlaatuvaatimukset ovat kovin erilaiset. Pienen häivähdyksen niiden erilaisuudesta saamme, kun alamme tarkkailla, miten erilaisissa asumismuodoissa ja paikoissa ihmiset maailmalla asuvat. Eikä resurssien niukkuus yhdenmukaista vaihtoehtoja vaan päinvastoin olemme sitä tarkempia, jotta vähillä resursseilla saamme juuri mieleisiämme ratkaisuja.
Asumisen suhteen yhteiskunta asettaa erilaisia rajoituksia, joten kaikki asumiseen liittyvät toiveet eivät ole edes nähtävissä. Hyväksi kokemaamme elämänlaatuun kuuluu kuitenkin myös monia asioita, joita kukaan ulkopuolinen ei voi rajoittaa eikä edes tietää puhumattakaan, että ymmärtäisi niitä.
Minkälainen se meidän itsemme kohdalla käyttämämme elämänlaatumallimme on? Palaamme siihen myöhemmin.